Eilen formuloiden aika-ajojen aikaan leikkelin kasan ommeltavaa. Vitsi miten mä inhoonkaan sitä vaihetta, tosin vielä enemmän sitä kaavojen piirtämistä. Ennen aika-ajoja ompelin vielä yhden kassin

Kassista tuli hiukan kakkoslaatuinen, kohdistuksia en saanut millään paikoilleen. Mutta ei se käytössä pahasti näy, itseä vaan harmittaa. Hyvin toimi ohut lakanakangaskin tähän malliin. Tai lakanakankaallehan kaava oli tehtykkin.

Tämä takki on uusimmasta suuresta käsityökerhosta, eli 4/2009. Pikku vinkkinä voin kertoa, että kaavoissa ainakaan koossa 86 ei kohdistukset ole kohdallaan, aika taistelun kävin hihojen istutuksissa, ja vuori ei sopinut ollenkaan. Ohjeesta puuttuu tekovaiheita, kuten hihojen koristetikkaukset, vetoketju käsketään ainoastaan harsia kiinni, mutta missäs välissä se sitten oikein ommellaan. Kaiken tän kruunas se että kaava koko 86 ei vastaa ollenkaan kokoaan, takki on auttamatta liian pieni, vaikka pitäisi olla sopiva, ehkä väljä. Kyllä tätä nyt siskonpoika käyttää, mutta tuskin pesuun asti joutaa kun on jo liian pieni. Paksua vaatetta ei alle kyllä tule laitettua. NIIN ETTÄ ÄURINKO ALA PAISTAA JA LUJAA!!! No tulipa taas muisteltua miten riistetään ja ommellaan yhä uudelleen ja uudelleen. (siltinkään takkia ei saa kovin läheltä katsoa) Hihansuiden vuorin jouduin ompelemaan käsin kiinni, kuin myös kauluksen ja vetoketjun liitos kohtia.

Kangas on siskon kätköistä ja vuori Eurokankaan palalaarista, flannellia. Oikein harmittaa etten suurempaa palaa löytänyt, kangas riitti tähän takkiin, ei ehkä olis hupulliseen riittänyt. Ihana kuosi ja niin pehmoista.

Väipalana ompelin yhden pitsin pyyhkeseen, pitsi on joko äitini tai mummuni virkkaama, ja pelastettu jostakin vanhasta pyyhkeestä.