Olen valinnut pojilleni hienot kummit. Nuoremman pojan kummisetä on auttanut minua ihan valtavasti. Hänen pyytteetöntä apuaan kuvastaa tämä juttu:

Kellarin portaikon lamppuun oli tullut joku ongelma, ei auttanut lampunvaihto, valo vaan ei syttynyt. Pojan kummisetä naapurista hälytettiin apuun, sähköinsinööri kun taitaa ammatiltaan olla. Ongelma ei selvinnyt ihan hetkessä, mutta monen tunnin työnjälkeen vika löytyi ja taas valaisee rappusissa. Kysyin miten voin korvata, ei kuulemma tarvii mitenkään. Parin tunnin päästä tuosta hän on taas oven takanamme, kauriin lihan kanssa. Eikä kuulemma maksa mitään. Saan tehdä kokeiluja kun tuota blogiakin pidän (Mian kokkailut, vaan eipä tullut päivitettyä herkkuja joita jauhelihasta ja paistista tein).Sydämessäni tuntui lämpö ja onni. Ihanaa kun on olemassa ystäviä joihin luottaa hädässä. Mutta miten siis kiittää avusta?

Tässäpä siis kiitos avusta, joulupakettiin pujahti kukkien sijasta huovutetut tossut.

Nyt toivotaan vaan ettei tossut ole liian pienet, sillä loppuvanutuksessa kutistuivat aika tavalla. Onneksi jalan lämpö usein venyttää ja muotouttaa villatossuja. Kippura kärkiset taas, mä vaan tykkään niin siitä mallista. Kokoa tossuilla olisi tarkoitus olla 39.

Omalle kummisedälleni puikoilta putkahti perusharmaat villasukat. Kelpaa koiran kanssa metsälle mennä.

Resorin näihin tein yksi oikein, yksi nurin. Kokoa sellainen 41.

Mahtokohan tässä olla viimeiset joululahjat. Ennen joulua kävimme kummityttöni ristiäisissä, Oulussa asti. Ihanan lumista ja jouluista siellä suunnalla. Seuraavaksi taidankin esitellä ristiäislahjan. Näkemisiin siis.