Huovutuspajassa siis tuli taasen touhuttua.

Äidilläni oli syntymäpäivä. Olen seuraillut äitini kätösiä ja oikeinkinusein on käsivarressa paojälkiä kun käsi on sipaissut uunin yläosaa. (eikä äitini ole ollenkaan vanha, ei siis johdu siitä, vaan 50 ja rapiat) Perhepäivähoitaja vaan touhuilee keittiössä jonkin verran. Kotikodissani on myös muuri jossa talvisaikaan poltellaan puita ja sitten hiillosten päälle laitetaan muhimaan lihaa tms. Pitkät patakintaat menivät siis ehdottomasti tarpeeseen.

Saa näillä toki lumityötkin tehdä, saattavat vaan olla kylmät kun ovat aika isot.

 Porkkanat esihuovasta koristeeksi.

Olisi kait pitänyt ottaa kuva kädessä jotta pituus tulisi oikein näkyviin.

Viimevuoden puolella olin menossa töistä nuorten kanssa erääseen 3 päivän tapahtumaan. En ole mikään käsilaukku ihminen mutta jotenkin matkassa olisi pysyttävä kaikki tarpeellinen. Reppuakaan en jaksa kantaa mukana. (harmi muuten että jäi kutimet mukaan ottamatta, tänävuonna olen viisaampi) Piti siis saada näppärä pikkukassi jossa tarpeellinen kulkisi mukana, aikaa 2 tuntia lähtöön...

Lakanakangas laatikosta otin tämän ihanan kankaan. Vähän väliin vanua ja toista lakanakangasta vuorikankaaksi. Surr...surr... koneella ja olin valmis lähtöön. Laukkuun mahtuu oma, sekä työpuhelin, kukkaro tarpeelliset paperit, kynä ja huulirasva. Pieni pussukka, mutta kaikki naiselle tarpeellinen mukana.

Kotiin oli tarvetta meidän suttupyttyjen alle keittiön pöydälle tapletit. Tätä kangasta olen pyöritellyt käsissäni paljon, ja tiesin että keittiöön oli tästä jotakin tehtävä. Tarpeesta toimintaan, surr surr taas ja valmista on. Mä niiiiiiin tykkään näistä.

Kangas ei ihan riittänyt siksi niihin tuli ruskea raita toiseen reunaan.

Huovutuspajallakin on taas tullut käytyä. Niiden tuotoksia tässä jahka joudan kuvaamaan. Prototyyppejäkin on valmistunut, yksi niistä lähtee naapurin vauvalle, jahka kehtaan mennä tutustumaan pienokaiseen.

poikani sanoivat ettetkö sä äiti muuta keksi. Keksisin kyllä, mutta mä halusin antaa tälläisen.

Huovutettupeitto kummitytölleni. Huovutettu sideharsolle. Sopii vaunuihin ja pulkkaan. Veljen pojalle siis meni tälläinen ja itselleni tein siis tämän, jossa myös vinkkejä mten peitto on työstetty.

Isotöisiähän nämä, ja arvokkaitakin, mutta niin ihania, ettei niistä millään malttaisi luopua. Tässä Senni tyttösen peitossa on alla 1,5mx1,5m sideharso ja koko pieneni aikatavalla huovutuksessa. Mahtoi kokoa jäädä alta metri per sivu. Sennin peittoon piti tulla tähtiä lisäksi, mutta tähdet eivät ihan onnituneetkaan niin kuin halusin. Onneksi eivät pilanneet koko peittoa. Kyllä nyt kelpaa Oulun lumimaisemissa pötkötellä vaunuissa. Ja ensitalvena pulkassa istuksia. Voi kuinka onkaan jo ikävä tuota kummityttöä. Täältä etelästä on niin hankala vaan kipasta kyläilemässä. 

Olen valinnut pojilleni hienot kummit. Nuoremman pojan kummisetä on auttanut minua ihan valtavasti. Hänen pyytteetöntä apuaan kuvastaa tämä juttu:

Kellarin portaikon lamppuun oli tullut joku ongelma, ei auttanut lampunvaihto, valo vaan ei syttynyt. Pojan kummisetä naapurista hälytettiin apuun, sähköinsinööri kun taitaa ammatiltaan olla. Ongelma ei selvinnyt ihan hetkessä, mutta monen tunnin työnjälkeen vika löytyi ja taas valaisee rappusissa. Kysyin miten voin korvata, ei kuulemma tarvii mitenkään. Parin tunnin päästä tuosta hän on taas oven takanamme, kauriin lihan kanssa. Eikä kuulemma maksa mitään. Saan tehdä kokeiluja kun tuota blogiakin pidän (Mian kokkailut, vaan eipä tullut päivitettyä herkkuja joita jauhelihasta ja paistista tein).Sydämessäni tuntui lämpö ja onni. Ihanaa kun on olemassa ystäviä joihin luottaa hädässä. Mutta miten siis kiittää avusta?

Tässäpä siis kiitos avusta, joulupakettiin pujahti kukkien sijasta huovutetut tossut.

Nyt toivotaan vaan ettei tossut ole liian pienet, sillä loppuvanutuksessa kutistuivat aika tavalla. Onneksi jalan lämpö usein venyttää ja muotouttaa villatossuja. Kippura kärkiset taas, mä vaan tykkään niin siitä mallista. Kokoa tossuilla olisi tarkoitus olla 39.

Omalle kummisedälleni puikoilta putkahti perusharmaat villasukat. Kelpaa koiran kanssa metsälle mennä.

Resorin näihin tein yksi oikein, yksi nurin. Kokoa sellainen 41.

Mahtokohan tässä olla viimeiset joululahjat. Ennen joulua kävimme kummityttöni ristiäisissä, Oulussa asti. Ihanan lumista ja jouluista siellä suunnalla. Seuraavaksi taidankin esitellä ristiäislahjan. Näkemisiin siis.

Pyysipä siskontyttöni minulta huovutettuja lapasia viimetalvena. Työhön en ryhtynyt heti vaan vasta tänä syksynä. Kuinkas kävikään. Tuli liian suuret. Niinpä siskoni saikin lapaset. Ei tullut hiirelle takkia niin... Pitänee alkaa työhön uudelleen.

Siskoni joulupaketista löytyivät siis nämä:

Kudottu Nvoitan hupasesta. Olikohan langan nimi Mix tai jotain, sellaista kaksiväristä kuitenkin. Toinen peukalo pesukoneessa huopui hieman kiinni, mutta kovalla repimisellä sain sen niin auki ettei lapasista tulleet käyttökelvottomat. Nyt kelpaa systerin olla päiväkodinlasten kanssa ulkona.

Serkkupojasta on tullut vallan vanha. Ei ostella enää legopaketteja. Mutta vanttuut kuulemma miellyttäisi. Onnihan tuo asia on tälläiselle käsityöintoilijalle. Näissä kävi vähän hassusti ensin ja jouduinkin toisen purkamaan puoliväliin ja lisäämään vähän kerroksia. Laskuvirhe paholainen teki tehtävänsä ja ensin minulla oli kaksi aivan vannusta.

Ja kuten huomaatte toisen vanttuun virhe piti toistaa toisessakin, sillää laiskuuttani ja kiirreeltäni en sitä enää alkanut purkamaan.

...monena vuonna, joulunalusaikaan olen hakenut punaista kaulakorua. En halua mitään muovihilkuttimia vaan lähinnä joulunpunaisia puisia helmiä. Nyt sitten päätin rohkaistua ja tehdä itselleni sellaiset. Samalla väkersin myös siskolleni pukinpussiin ruskeat.

Ruskeissa pituutta on enempi, omani jäivät laskuvirheen vuoksi vähän lyhyiksi, mutta toisaalta ne eivät kuitenkaan olleet ollenkaan liian lyhyet. Ja käytössä ovat olleet ahkeraan. Omissa helmissäni on paksumpi kerninauha ja siskollani ohuempi. Tuo ohuempi saattaa olla kauniimpaa. On muuten näissäkin nauhoissa hinnan eroja.

Huovutuspajalla väkersin välipalana aina töiden lomassa palloja. Niistä syntyi itselleni tälläinen.

Raitaiset helmet löysin Tiimarista, puoleen hintaan. Oranssit helmet odottavat vielä paikkaansa. Mutta siniset saivat siis kaverikseen huopapalloja. Pujottelin ne ohueen kirkkaaseen kuminauhaan, joka maksoi 10senttiä metri. Ei kallista?

Vinkkinä että pallot kannattaa ehdottomasti pujottaa kuminauhaan märkinä. Pääsee huomattavasti helpommalla.

Kuvat on otettu jouluaatonaattona, aika syksyistä, sanoisinko. Olemme siis vyöhykkeellä jolloin joka 3 joulu on lumeton.

vielä vähän joulutunnelmia. Jäi tuossa joulutohinnassa päivittämättä. Nuorten kanssa tehtiin kynttilöitä. Löysin eräästä huutokauppa huutolaatikostani nämä ihanat mukit jotka olin ihan jo unohtanut.

Ostin askertelukaupasta kynttilämassaa ja sydänlankaa. Jokainen toi kotoaan purkin, tai kupin johon kynttilä valettiin. Nää on niin ihanat, tykkään, enkä malta polttaa niitä.

Ennen joulua tein myös tälläiset tontut. Toinen matkusti Ouluun, kummityttöni perheeseen ja toinen ei löytänyt kotia vaan jäi seisomaan puuhellani päälle.

Tonttupipot on märkähuovutettu ja parran pyörittelin kuivissa käsissä. nenä on huovutettu pallo. Huovutuspajan opettaja oli omasta pihastaan kaadatuttanut koivun josta hän noita pölkkyjä toi. Hauska idea ja noitahan olis voinut tehä vaikka kuinka monta.

Joulupyhät olivat oikeinkin rauhaisat ja ihanat. Muutamia joululahjapäivityksiä tässä laitan teille näytille viikon mittaan. Nyt kun niitä uskaltaa paljastella.

Onnistunutta vuotta 2012 toivottelen teille kaikille. Juhlikaahan rauhaisasti ja turvallisesti.